keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Berliinin rock tarjonnasta

Niinhän siinä kävi, että krapulahan K-17sta jäi käteen, joten todella pitkät yöunet olivan pakolliset. Aamuinen kirpparivisiitti jäi väliin, mutta onneksi osa Berliinin loistavista levy-kaupoista on lauantaisin(kin) todella myöhään asti auki.

Suuntasimme Kreutzbergiin ja ekana vastaan tuli todella laadukas punk/hc levykauppa Coretex. Valitettavasti hinnat eivät olleet punk. Yleisesti Suomen tasoon nähdä uudet levyt kustantivat 2-5 euroa Combat Rockinn hinnoista ylöspäin. Paikan spesiali oli T-paidat joita liikkestä löytyi arviolta useita satoja kappaleita.

Seuraava liike Woudesville oli sen sijaan huikea löytö. About entisen Tunnelin levyn kokoinen puoti sisälsi punk/indie/rock/psychobilly/garage-rockin ystäville, sekä uutta, että vanhaa vinyyliä paikoitellen erittäin reiluun hintaan. Lisäksi kauppa oli kasiin asti auki ja sen yhteydessä oli mainoa kaurismäkihenkinen rock-kuppila, jossa sai polttaa. Todellinen löytö.

Kreutzberg kierros jatkui legendaariseen Tiki heart dineriin, jonka takuuvarmasti kaikki rockintoilijat tuntevat. Tai ainakin pitäisi. Astetta helsinkiläistä Kokomoa tyylikkäämpi paikka, jossa menussa mm. Lemmylle omistettu burgeri. Kaikki bursat sai luonnollisesti myös vegenä. Kaupan päälle todella kuumat tarjoilijat, aidot valkovenäläiset, ilman maitoa ja todella laadukkaat hedelmäcocktailit. Harmittavasti alakerran vaatekauppa sattui olemaan kiinni.

Rock-päivän viimeinen kohde oli viihdekompleksi White Trash, Fast Food. Monipuolinen ravintola sisälsi mainion ja näemmä erittäin suositun ruokaravintolan, pienen savullisen elokuvateatterin, klubi/keikka-tilan, sekä No Pain, No Gain -tatuointipajan. Kuvassa yks erikoisempi flash-sivu.

WTFF:ssä oli todellakin tunnelmaa, jonka kruunasi ruotsalaisen Jeremy Irons & The Ratgang? (tarkista nimi) keikka. Tsekkikääpä bändi, jos roots/psykedelia-rock iskee. Tietenkin white trash baarissa pitää olla tankotanssijoita, jotka nostivat tunnelmaa pystyyn entistä enemmän. Keikan jälkeen bileet jatkuivat alakerran klubiin, jossa oli ohjelmassa 80-luvun teemalla perusdisco. Hauska kontrasti yläkerran rock-jyystöön. Jopa stonerpulien bebat heiluivat mm. Michael Jacksonin, Duran Duranin, Ghostbusters-tunNnarin tahtiin. Taksilla takas Das Osteliin ja Berliini on nähty. Tosin kaupunkiin on tultava vielä monesti uudestaan. Ich liebe Berlin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti