Berliinin rock tarjonnasta

Niinhän siinä kävi, että krapulahan K-17sta jäi käteen, joten todella pitkät yöunet olivan pakolliset. Aamuinen kirpparivisiitti jäi väliin, mutta onneksi osa Berliinin loistavista levy-kaupoista on lauantaisin(kin) todella myöhään asti auki.

Suuntasimme Kreutzbergiin ja ekana vastaan tuli todella laadukas punk/hc levykauppa Coretex. Valitettavasti hinnat eivät olleet punk. Yleisesti Suomen tasoon nähdä uudet levyt kustantivat 2-5 euroa Combat Rockinn hinnoista ylöspäin. Paikan spesiali oli T-paidat joita liikkestä löytyi arviolta useita satoja kappaleita.

Seuraava liike Woudesville oli sen sijaan huikea löytö. About entisen Tunnelin levyn kokoinen puoti sisälsi punk/indie/rock/psychobilly/garage-rockin ystäville, sekä uutta, että vanhaa vinyyliä paikoitellen erittäin reiluun hintaan. Lisäksi kauppa oli kasiin asti auki ja sen yhteydessä oli mainoa kaurismäkihenkinen rock-kuppila, jossa sai polttaa. Todellinen löytö.

Kreutzberg kierros jatkui legendaariseen Tiki heart dineriin, jonka takuuvarmasti kaikki rockintoilijat tuntevat. Tai ainakin pitäisi. Astetta helsinkiläistä Kokomoa tyylikkäämpi paikka, jossa menussa mm. Lemmylle omistettu burgeri. Kaikki bursat sai luonnollisesti myös vegenä. Kaupan päälle todella kuumat tarjoilijat, aidot valkovenäläiset, ilman maitoa ja todella laadukkaat hedelmäcocktailit. Harmittavasti alakerran vaatekauppa sattui olemaan kiinni.

Rock-päivän viimeinen kohde oli viihdekompleksi White Trash, Fast Food. Monipuolinen ravintola sisälsi mainion ja näemmä erittäin suositun ruokaravintolan, pienen savullisen elokuvateatterin, klubi/keikka-tilan, sekä No Pain, No Gain -tatuointipajan. Kuvassa yks erikoisempi flash-sivu.

WTFF:ssä oli todellakin tunnelmaa, jonka kruunasi ruotsalaisen Jeremy Irons & The Ratgang? (tarkista nimi) keikka. Tsekkikääpä bändi, jos roots/psykedelia-rock iskee. Tietenkin white trash baarissa pitää olla tankotanssijoita, jotka nostivat tunnelmaa pystyyn entistä enemmän. Keikan jälkeen bileet jatkuivat alakerran klubiin, jossa oli ohjelmassa 80-luvun teemalla perusdisco. Hauska kontrasti yläkerran rock-jyystöön. Jopa stonerpulien bebat heiluivat mm. Michael Jacksonin, Duran Duranin, Ghostbusters-tunNnarin tahtiin. Taksilla takas Das Osteliin ja Berliini on nähty. Tosin kaupunkiin on tultava vielä monesti uudestaan. Ich liebe Berlin.

Berliinin taivaan alla - no goat for the wicked!

Kaksi vikaa päivää Berliinissä meni niin vauhdikkaasti, ettei ole ollut aikaa raportoida aiemmin. Pitkäperjantaina nähtiin jo päivällä eka keikka. Urkumusiikkia Marian kirkossa Alexanderplatzilla. Hivenen pastorin saarnaa saksaksi ja ulos. No rest for the wicked.

Päivä jatkui kahdella museovisiitillä: Humboltbox kuutiotaidemuseossa oli perusnäyttelyn lisäksi huikea valokuvanäyttely. Kuvaajan nimeä en muista tähän hätään, mutta CV sisälsi näyttelyitä ympäri maailman paraatimuseoissa ja gallerioissa. Kaupan päälle Boxin katolla huimat appfelstrudel piirakat ja ökykahvit, rommilla berliinin katolla.

Seuraavaksi museosaaren ympäristön paraatisivun tsekkailua. Huimaa pytinkiä vaikka kuinka monta, mutta tämä sakki painui DDR Museoon. Itä-Saksa museossa sai räplätä kaikkia tavaroita ja kokeilla mm. Stasin kuulustelua ja istua Trabantissa.

Loppuiltana oli tarkoitus kuunnella Milking The Goatmachine, mutta keikka K-17 klubilla oli loppuunmyyty. Suuntasimme sen sijaan Brutz & Brakel heavybaariin, joissa soi mm. Obituarya, Napalm Deathia & Immortalia. Ilta meni sujuvassa muschi (suom. Tussu) shottien ja saksalaisen portterin merkeissä. Seurueessa paikallista naiskaunetta ja mm. Sveitsiläinen motoristi. Loppuillasta menimme takaisin K-17 metallidiskoon poimimaan kolikoita tanssilattialla. Taksilla takas Das Osteliin ja moikkamaan Sandmannenia.

Feeling berlin

Eka reissupäivä takana ja nyt voi jo yhtyä kaikkien ystävien berliinihehkutukseen. Tässä kaupungissa on niin omalaatuinen tunnelma etten ainakaan itse kokenut missään muualla. Kentältä paukattiin suoraan ehkä tunnetuimalle merkille Brandenburgin porteille. Paikalla ei ollut vielä ketään klo 9 aamulla.

Seuraavaksi suuntasimme Sony centerin massiivinen viihdepalatsiin ja menimme heti avattuaan Elokuvataiteen museoon, jossa oli esille Saksan filmihistorian koko kattaus. 8 kerroksinen museo/elokuvakoulu/teatterikompleksi oli vaikuttava. Metropolis!

Kolmen tunnin museokäynti vei voimat ja viimeistään berliinin, harvinainen? Metrokatkos vei viimeiset mehut. Sitten Lounas DDR ravintola Volkkammer ja päiväunille das osteliin. Kuvassa huoneemme autenttinen ja toimiva aito vintage radiostereoapparaatti!

Iltariennot alkoi Kreutzbergista saksan Iron Sky avausillassa. Babylon cinema oli todella symppis pikkuteatteri, jossa myytiin aulassa oluen lisäksi mm. kotitekoisia mokkapaloja. Itse leffa oli hemmetin viihdyttävä, vaikkakin saksankieliset läpät jäi osittain pimentoon.

Leffan jälkeen vedettin vielä perinteinen Kreutzberg baarikierros ja löydettiin todella kova Hc/punk kuppila, jossa soi mm. Black Flag, Bad religion, sekä miljoona tusina metalcore/asenne mättöbändiä ja mikä hienointa kaikki baarin neljä naistarjoilijaa kantoi ihossaan helvetin hienoa tatuointitaidetta. Paikka taisi olla nimeltään feuerwelden. Yökävely takaisin das osteliin ja unia vallankumouksesta.

Jucifer! (email post test)

Yksi odotetuimmista tämän vuoden bileissä ja onhan toi hieno juliste.

Europe, here I come!

Jälleen uutta reissua puskee, mutta tällä kertaa ei mennä pyörällä. Ainakaan koko reittiä. Lähinnä virkestelen muistia tästä email bloggaamisesta. Mutta huomenna siis kolmeksi päiväksi Berliiniin, sieltä toiseksi mokomaksi Amsterdamiin ja kaupan päälle vajaa viikko Tilburgin maisemissa Roadburn ja ziljoona kovaa bändiä.